8.5.2012 13:42 Kuinka paljon hiilihydraatteja syömmekään?

Heikki Kolehmainen evoluutio hiilihydraatit maitorasva rasva ravintosuositukset 4 kommenttia ilmoita asiaton viesti Viime joulun alla voi meinasi loppua ja sen menekkiä paikattiin tuonnilla mm. Virosta ja Ranskasta. Sitten varoiteltiin pääsiäisen tyhjentävän munahyllyt pitkäksi aikaa, eikä tilanne ole vieläkään korjaantunut. Viime lauantaina 5.5.2012 Kauppalehti uutisoi, että sanomalehti Kalevan haastattelemien kauppiaiden mukaan teollisuuden lihantarjonta on lihapulan takia vähentynyt ja vähentänyt kaupan lihavalikoimaa. Helsingin Sanomat uutisoi 4.4.2012 voin kulutuksen kasvaneen viime vuodesta kuudesta kilosta seitsemään kiloon/henkilö, mikä alan toimijoiden ja maalaisjärjenkin mukaan on sekä uskomaton että ennen näkemätön kulutuskäyttäytymisen muutos suomalaisessa yhteiskunnassa. Kaikki nämä muutokset liittyvät enemmän hiilihydraattien korvaamiseen proteiinilla ja rasvalla kuin maku- tai tuotanto-olosuhteiden muutoksiin. Tämä ohje on Teille, joiden sokeriaineenvaihdunta ei toimi enää niin kuin sen pitäisi eli olette jossain elämänne vaiheessa paisuneet kuin pullataikina. Teille muille – ja karppaajillekin muun kuin voin kulutuksen suhteen – parhaat elämän ohjeet ovat antiikin delfoilaisten kolme viisautta: kohtuus kaikessa, tunne itsesi ja takuu, kuten kansalaispalkka tai ”arvalla” saatu omaisuus, on turmioksi. Monet meistä karppaajista, jota olen ollut vuodesta 2008, ovat törmänneet dieetissään vaikeuksiin muutaman energisen ja laihtumisen täyteisen vuoden tai kuukauden jälkeen. Paino ei enää putoa eikä virekään ei ole entisen kaltainen. Olemme lisänneet tai vähentäneet hiilihydraattien ja/tai proteiinin määrää, mutta emme uskalla ryhtyä maitorasvojen kuten voin suurkuluttajiksi, koska vakavasti otettavia maitorasvojen puolustajat, kuten elintarviketieteen professori Kari Salminen, on vain muutamia, mutta sydäninfarktista ja kolesteroliarvojen kohoamisesta varoittavia lukemattomia. Itse olen löytänyt ratkaisun - laihduttuani ensin 15-20 kg - voin (ylen)syönnistä ja sekä proteiinin että hiilihydraatin syönnin rajoittamisesta. Sydänliiton energialaskurin mukaan kokoiseni mies tarvitsee perusaineenvaihduntaansa vähintään 2500 kcal vuorokaudessa. Kun rajoitan proteiinien kulutuksen suositusten mukaiseen 1-1,5 grammaan elokiloa kohti (vajaat 0,5 kg vähärasvaista lihaa, kalaa tai tms.) ja syön vain vihreitä kasviksia, antaa laskutoimitus rasvan tarpeeksi huimat 250g/vrk. Syönkin reilun nokareen voita jokaisen suupalani kanssa. Toisaalta 1.6.2012 ilmestyneen Hesarin mukaan myös kreikkalaisäiti käyttää vuorokaudessa puolikiloa oliiviöljyä nelihenkisen perheensä ravitsemiseen. Toisin sanoen olen kääntänyt suositusten hiilihydraatin ja rasvan määrät ylösalaisin, mikä vastaa paremmin evolutiivista perimäämme, koska perinteisesti tärkeimpien hiilihydraatin lähteidemme perunan ja viljan tarjonta on ollut maan laajuisesti runsasta ja ympärivuotista vasta muutamia vuosisatoja (Jutikkala, Mäkelä-Alitalo: Suomen maatalouden historia osa 1, 2003). Toisaalta runsas hiilihydraatin JA rasvan syönti, josta on kokemuksia vasta vajaalta vuosisadalta, saattaa olla se tappavin yhdistelmä. Muita ”sääntöjä” onnistumiselle ovat: 1) vain kolme kylläisyyden tunteen antavaa ateriaa päivässä eikä välipalo, 2) päivän kolmas ateria viimeistään neljä tuntia ennen nukkumaan menoa, 3) rauhallinen elämänasenne, jotta adrenaliini ja stressihormoni kortisoli, jota erittyy sekä fyysisen että psyykkisen kuormituksen aikana, eivät pääse stimuloimaan glukoosin tuotantoa maksassa, 4) syön vain vihreitä kasviksia pitäen hiilihydraattien saannin alle 20 g/vrk. Näitä sääntöjä kannattaa noudattaa tiukasti, koska tuntemuksemme ovat lievästi ilmaistuna epämiellyttäviä, kun kehomme noin 100 biljoonaa (100 000 000 000 000) solua, jotka saavat energiaa vain joko glukoosista tai rasvahapoista, yrittävät vaihtaa energian lähdettään. Alkoholi sopii sokeriksi palavana dieettiini huonosti ja runsaasti omega-6-rasvahappoja sisältäviin siemenkasviöljyihin en koske, mutta siitä joskus toiste enemmän. Yllä selostettu edellyttää THL:n rasvasuositusten vetämistä vessasta alas. Jos kuolen ennenaikaisesti sydäninfarktiin, kuten ravitsemusauktoriteetit uskovat, toivon kaiken käyvän nopeasti, mutta tuntemusteni perusteella uskon aiemman vähärasvaisen ja runsashiilihydraattisen dieetin olleen paljon suurempi riski terveydelleni kuin nykyinen voin suurkulutukseni. Tämä kirjoitus on maallikon kertomus omista kokemuksistaan. Jokaisen meistä täytyy itse kantaa vastuun siitä, ketä näissä ja muissakin asioissa uskomme – uskommeko Arhinmäkeä vai Wahlroosia vai jotakuta kolmatta, joka ei edes sano, mitä ajattelee. Kannattaa myös pitää mielessä, kuinka vaikeaa, ja joskus vaarallistakin, on myöntää olleensa väärässä ja toiseksi, ettei kansanterveys ole ainoa vaakakupissa oleva asia. Kuinka paljon hiilihydraatteja syömmekään ja miksi niin teemme?