29.1.2013 20:28 Arvot ennen ja nyt

Apollon temppeliin Delfoihin oli kirjoitettu kaksi ajatelmaa: ”tunne itsesi” sekä ”kohtuus kaikessa” (μηδὲν ἄγαν, mēden agan eli ”ei mitään liikaa”). Näiden kahden ajatelman voidaan katsoa tiivistävän koko antiikin kreikkalaisen kulttuurin ja ajattelun (Wikipedia). Molemmat yllä mainitut ajatelmat ovat aika kaukana nykyään vallalla olevista arvostuksistamme, joita voisi kuvailla vaikkapa lauseilla: ”Älä märehdi vaan toimi” ja ”ota kaikki, minkä irti saat”. Itsetutkiskelu ja sisäänpäin kääntyneisyys katsotaan haitalliseksi tai sairaudeksi ja vain tyhmä jättää tilaisuudet vaurastua – tai vetää välistä – hyödyntämättä. Pidämme luonnollisena ja tavoiteltavana nautintojen, vallan ja taloudellisten etujen perässä juoksemista ja arvostamme aikaansaavia harkitsevien kustannuksella. Kolmantena delfoilaisena ajatelmana tunnetaan ”takuu on tuhoksi” (ἐγγύα, πάρα δ᾽ ἄτα, engya, para d' ata), joka viittaa henkilökohtaisen moraalin tärkeyteen moraalikadon kolkuttaessa ovelle heti, kun ei itse vastaa velvoitteistaan. Puhe henkilökohtaisesta moraalistakin on nykypäivänä harvinaista, vaikka moraalista asennetta yhteisöä kohtaan vaaditaankin tarkoittaen Robin Hood -mentaliteettia, vaikka siinä ei ole delfoilaiseen tapaan kyse hyväksyttävämmän ja tasapainoisemman elämänasenteen saavuttamisesta, vaan maallisen mammonan tasaamisesta. Tällainen on markkinatalouteen nojaava länsimainen maailmamme, mutta tällainen on myös demokraattinen ja tasa-arvoinen maailmamme. En nimittäin usko, että kansan syvien rivien taipumus filosofisiin ja moraalisiin pohdintoihin olisi aikoinaankaan ollut nykyistä yhtään suurempaa hengissä selviämisen määrittäessä elämää sekä niitä ominaisuuksia, joita arvostettiin. Moraalifilosofiset pohdinnat kuuluivat toimeentulonsa turvanneelle ylhäisölle ja papistolle, joilta kansa sai ne annettuina eikä vastaväitteitä suvaittu. Nykyisestä taloudellisesti turvatusta elämästämme saamme kiittää markkinataloutta, joka mursi aatelis- ja pappisvallan sekä mahdollisti ensin porvariston ja heidän jälkeensä työväestön nousun – demokratiakehityksen ja ay-toiminnan kautta – taloudelliseen valtaan. Tämän kehityksen perusta ei kuitenkaan ole kaupan kasvun myötä tapahtuneessa porvariston nousussa, vaan heikon kuningas-/keskusvallan ja vahvojen feodaaliruhtinaiden (tulevan maa-aatelin) vallanjaossa. Suuren enemmistön – Suomessa kenenkään – ei tarvitse olla nykyään huolissaan leivän, suojan tai terveydenhoidon saannista, mutta ainakaan vielä ei itsetuntemuksen, henkilökohtaisen moraalin tai vastuuntuntoisuuden arvostus ole ollut lisääntymään, vaan vähenemään päin. Jää nähtäväksi, heräämmekö enää nykyisine kansalaisoikeuksinemme kaipaamaan pidättyvyyteen ja itsetuntemukseen perustuvia klassisia hyveitä, vai ovatko ne iäksi menetetty vapaan itseilmaisun, tasapäisyyden ja pyrkyryyden alttarille. Nykyisten markkinaliberalistien suosikki Alexis de Tocqueville (1805 – 1859) jo näki, että "jatkuva toiminta ja päätöksenteko, jota amerikkalaisen elämäntavan demokraattinen ja liiketoiminnallinen luonne edellyttää, suosii karkeita ja nopeita ajattelutapoja, pikaisia päätöksiä ja valmiutta tarttua tilaisuuteen – ja, että tällainen toiminta ei suosinut ajattelussa harkintaa, yksityiskohtien tarkastelua tai täsmällisyyttä.” – Richard Hofstadter: Anti-Intellectualism in America, 1963 / Susan Cain: Hiljaiset - introverttien manifesti, Avain 2012 (mm. Talouslehti Fast Companyn valinta vuoden 2012 businesskirjaksi) Heikki Kolehmainen ahneus Delfoi itsetuntemus kärsimättömyys moraali pinnallisuus vastuullisuus 5 kommenttia ilmoita asiaton viesti