6.1.2013 18:07 Eurooppaa vaivaa islamin tauti

Keskiajan islamilaisessa Cordobassa oli 70 kirjastoa, joista suurimmassa oli yli 40 000 teosta. Samaan aikaan kahdessa suurimmassa ei-islamilaisessa kirjastossa oli noin 2 000 teosta. Luvut kuvaavat tuon ajan kristillisen Euroopan ja islamilaisen maailman tasoeroa taiteissa ja tieteissä. Pikku hiljaa eurooppalaiset kansallisvaltiot toinen toistensa kanssa kilpailleen (ja sotien) sekä saavuttivat että ohittivat islamilaisen sivistystason niin tiedoissa kuin taidoissakin. Kun islamilaiset hallitsija viimeistään 1800-luvun kuluessa havahtuivat tapahtuneeseen, 300-500 vuotta myöhässä, he eivät enää onnistuneet kääntämään kehityksen suuntaa – uudistumista rajaavat (uskonnolliset) doktriinit olivat liian vahvoja murrettaviksi. Mutta eihän Euroopassa ole ylipääsemättömiä uskonnollisia doktriineja. Mikään maanosa maailmassa, ehkä nykyistä Australiaa lukuun ottamatta, ei ole ollut niin maallinen kuin nyky-Eurooppa. Mikä ”islamin tauti” meitä muka vaivaa? Ajatteluamme kaventavat samanlaiset ”pyhät” doktriinit kuin islamilaista maailmaa. Kuten Raimo Sailas osuvasti kuvasi suhtautumistamme erääseen niistä: ”Puhuessamme hyvinvointivaltiosta, otamme lakin päästä ja luomme nöyrinä katseemme maahan” eli aivan kuten kirkonmenoissa aikanaan. Samanlaisia ”koskemattomia” ovat esim. saavutetut edut, ilmastonmuutos ja jopa enemmistövalta. Tämä uskonnon kaltainen ehdottomuus ja piittaamattomuus kustannuksista ovat viemässä länsimaita samaan tieteellis-, taiteellis-, taloudelliseen takapajuisuuteen islamin kanssa, mikäli emme ymmärrä oman menestyksemme avainta ja perimmäistä syytä, joka on kilpailu – mahdollisuuksien rajoissa eettinen, kestävä, tasapuolinen ja oikeudenmukainen, mutta ennen kaikkea kaikille avoin – kilpailu. Mutta kuka haluaa kilpailua? Ei siitä pidä yrittäjä eikä toimitusjohtaja, ei konttoristi eikä duunari, ei opettaja eikä oppilas, mutta ei siitä pidä myöskään pianisti, pappi tai poliitikko. Mutta poliitikon kuitenkin TULISI pitää kilpailusta, koska, jos hän ei niin tee, hän ajaa enemmän omaa kuin suomalaisten asiaa – tai sitten hän ei ymmärrä, mistä kana pissii. Heikki Kolehmainen doktriinit Eurooppa ismal kilpailu menestys rappio 12 kommenttia ilmoita asiaton viesti