13.5.2012 10:41 Avioliitto on termi, jonka voisi jättää kirkon käyttöön

Heikki Kolehmainen Kotimaa adoptio adoptio-oikeus sukupuolineutraali avioliitto 54 kommenttia ilmoita asiaton viesti Yhdysvaltojen presidentinvaali näyttää kulminoituvan jälleen perikristillisiin kysymyksiin – tällä kertaa homojen oikeuksiin ja aiemmin aborttiin. On pelottavaa ja surullista, että maailman mahtavimman valtion vaikutusvaltaisin henkilö valitaan kyseisin perustein. Pitäisi olla itsestäänselvyys, että kaikkia täysivaltaisia kansalaisia kohdellaan tasavertaisesti riippumatta hänen tekemistään yksityisoikeudellisista sitoumuksista. Mutta, jos haluaa oikeuksia toisen henkilön vallassa ja hallinnassa oleviin varoihin tai toisen synnyttämiin lapsiin, on siitä tehtävä sopimus, joka on juridisesti sitova, kuten avioliittosopimus on. Se kutsutaanko, kahden tai useamman ihmisen välistä sopimusta avioliitoksi, on terminologia kysymys. Kun avioliittotermi kuulostaa suomalaisten enemmistön mielestä joissain tilanteissa kummalliselta ja joidenkin mielestä joskus jopa loukkaavalta, olisi ongelma helppo sivuuttaa antamalla kirkolle yksinoikeus sen perinteeseen (niilläkin on merkitystä, vaikka eivät populäärejä olekaan) kuuluvaan avioliittotermiin. Muita ”elämänkumppanuusliittoja”, joita kirkko ei katso voivansa solmia, voisi kutsua pari- tai monisuhteeksi riippuen kokonaisuuksien henkilömäärästä. Kaikkien sopimuspohjaisten elämänkumppanuusliittojen juridisten velvoitteiden tulisi olla yhtenevät ja, jos ei todistettavaa sopimusta ole, ei ole myöskään liittoa. Suuri kysymys on lapset. Mielestäni on esihistoriallista väittää, että vanhempien välillä syntyisi sopimus seksin harrastamisen seurauksena, koska päätös lapsen pitämisestä liittyy äidin kiistattomaan oikeuteen päättää omasta ruumistaan eli päätöksen lapsesta tekee äiti. Tämä ei tarkoita, että siittäjällä ei olisi velvoitteita alulle panemaansa elämää kohtaan, vaan sitä, että aikuisten välille ei synny yllä tarkoitetun kaltaista liittosopimusta lapsen kautta, vaan heille syntyy ainoastaan tasamääräinen vastuu lapsen hyvinvoinnista, jollei toisin sovita. Riitatilanteissa isän vanhemmuuden todistustaakka jää äidille. Myöskään adoptio-oikeutta ei voida määrittää sopimuksen osapuolten seksuaalisen suuntautumisen tai heidän sukupuolensa perusteella, vaan adoptio-oikeuden tulee perustua sekä lakiin perustuvaan määrämuotoiseen liittosopimukseen että adoptiovanhempien kykyyn tuottaa lapselle turvallinen ja tasapainoinen kasvuympäristö. Sopimukset eivät voi ”syntyä itsestään” esim. yhteisasumisen perusteella, vaan liittosopimusten muodon ja statuksen tulee perustua lakiin.