28.9.2012 10:23 AV-viihde ja lukuharrastus eli terveisiä sosiaalitädeille

Heikki Kolehmainen Kotimaa konsolipelit lukuharrastus pelaaminen tietokonepelit 2 kommenttia ilmoita asiaton viesti AV-viihde ja lukuharrastus eli terveisiä sosiaalitädeille Helsingin Sanomat kiinnitti eilen pääkirjoituksessaan huomiomme suomalaisten lasten ja nuorten aikuisten hiipuvaan lukuharrastukseen ja suositti lääkkeeksi vanhempien kotona antamaa esimerkkiä. Samasta asiasta kirjoitti kuluneella viikolla myös Turun Sanomat, sekin pääkirjoituksessaan. Vanhempien kotona antama esimerkki ei muuten auta. Eikä auta satujen lukeminen lapsenakaan eikä laaja ja monipuolinen kirjahylly. Luen itse sekä kirjaa että lehtiä joka päivä. Vaimoni lukee hieman vähemmän, mutta säännöllisesti. Emme kumpikaan ole koskaan innostuneet pelaamisesta. Televisiosta en katso arkena kuin uutiset ja viikonloppuna jonkin elokuvan ja/tai seuraamaani sarjan jakson. Vaimoni katsoo enemmän televisiota, mutta usein kyseessä on jokin pudotuspeli, jota hän seuraa yhdessä tyttäremme kanssa. Ala-astetta käyvä tyttäreni lukee jonkin verran, mutta lukiota käyvä poikani ja hänen kaverinsa lähinnä vain pelaavat: kauniilla ilmalla jalkapalloa, kun emme anna hänen jäädä kotiin ruudun ääreen, mutta päivittäin myös konsolisotapelejä, on-line, kavereidensa kanssa kilpaa. Kirjoja hän on kolunnut läpi vapaaehtoisesti muutamia. Ei ole myöskään kyse siitä, ettemme olisi yrittäneet suitsia poikamme pelaamista aika- ja päivärajoituksin, mutta niin tehtyämme, huomasimme pelaamisen siirtyvän kontrollimme ulkopuolelle kaverin kotiin. Eräässä vaiheessa (13-14v) huomasimme erään toisen parinkunnan kanssa olevamme ainoat poikamme ystäväpiirin vanhemmista, jotka yrittivät edes rajoittaa pelaamista vain ikärajaltaan sallittuihin peleihin – naapurissa olivat tarjolla sekä K-18 elokuvat että pelit. Eilen olisi poikani vanhempainilta, jossa käsiteltiin pelaamista. Alustajana toimi Pelitaito nimisen projektin projektiasiantuntija ja hänen otsikkonaan oli Nuoret pelissä – nuorten pelaaminen ja pelihaitat. Koska emme valitettavasti kumpikaan päässeet paikalle, lähetimme alustajalle näkemyksemme vanhempien haasteista lasten pelaamiseen liittyvistä haasteista otsikolla: Etäkommentteja lukiolaisten vanhempainillan peliteemaan Pelaamisen kieltäminen Pelit ovat olennainen osa varsinkin poikien sosiaalista toimintaa ja pelaamisen kieltäminen vain siirtää sen kotoa naapuriin. Kun tiedetään, että 40 % aikuisista miehistä pelaa säännöllisesti konsoli- ja tietokonepelejä, koska ne ovat addiktoivia, on niiden kieltäminen yhtä hyödytöntä kuin narkomaanin valistaminen. AV-viihde on television myötä syönyt aikaa kaikilta muilta ajanviettotavoilta jo vuosikymmeniä ja nyt on tultu pisteeseen, jossa lasten vanhemmillakaan ei ole lukuharrastuspohjaa samalla, kun tarjonta on räjähtänyt käsiin. Kaikesta huolimatta en ole kieltämisen tai valvonnan lisäämisen kannalla, koska mikään ei houkuta nuoria – eikä rikollisia – niin kuin kielletty hedelmä ja siitä kumpuava kysyntä. Aikavaras Pelaamisen keskeinen ongelma on, että ne vievät kohtuuttomasti aikaa ns. paremmilta tavoilta viettää aikansa kuten liikunnalta, opiskelulta, lukemiselta ja jopa yöunelta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että pelaaminen vie aikaa myös kaljottelulta, liikennemerkkien ja hautakivien kaatelulta sekä bensiinihöyryjen ja muiden liuottimien haistelulta. Oikeat lääkkeet Pelaamista vastaan voi taistella vain sen omilla lääkkeillä eli pitää kilpailla kiinnostavuudella. On sitten kyse liikunnasta, lukemisesta, historiasta tai kemiasta, paras oppi, jonka koululainen voi saada, on oman kiinnostuksen herääminen. Heikkoon lukuharrastukseen oikea lääke ei ole Seitsemän veljeksen luetuttaminen 16-vuotiaille, kuten ko. koulussa tehtiin, vaan sen aika on vasta lukuharrastuksen herättyä. Kaikkea on koitettu – Tarzanista James Bondiin. Ystävällisin terveisin Heikki Kolehmainen