11.6.2012 07:45 Ranskan malli vs. Saksan malli

Heikki Kolehmainen EMU EU Ranska Saksa tukipaketit 4 kommenttia ilmoita asiaton viesti Koko ajan käydään kauppaa siitä, millainen EU ja EMU velkakriisistä tulee ulos. Jos EMU pääsee hajoamaan, mitä yritetään tukipaketein estää, suurin poliittinen projekti vuosisatoihin kaatuisi erinäisine ja laaja-alaisine seurannaisvaikutuksineen. Kilpailevien kansallisvaltioden Euroopasta on huonoja kokemuksia varsinkin 1900-luvulta. Suuri kysymys ei ole Espanja tai Italia, vaan Ranska, koska sen tilanne devalvoituvien pesetojen ja liirojen maailmassa muuttuisi nopeasti hyvin hankalaksi. Suomalainen sanonta ”ottaa lusikka kauniisti käteen” istuu huonosti ranskalaisiin. Ja jos Ranskan ja Saksan akseli hajoaa, ei ole enää EMU:a eikä taida olla EU:takaan. Saksa, Suomi ja Hollanti yrittävät tässä tilanteessa saada niin paljon järkeä tulevaan talousliittoon, kuin mahdollista. Näissä neuvottelussa, joita käydään koko ajan taustalla, AAA-maat ovat niskan päällä, vaikka siitä jouduttaisiin maksamaan tukipakettien hinta. Mikään ei tässä maailmassa ole ilmaista. EKP:n Mario Draghi on viime päivinä asettunut voimakkaasti Saksan kannalle eurobondien yhteisvastuuta ja inflatoivaa setelien painamista vastaan eli AAA on EKP:ssäkin niskan päällä. Kurista puhumisella ei ole tarkoitus nitistää kasvua, vaan lopettaa tuhoon vievä rakenteellinen tuhlaaminen ja siihen tukevat helpot ratkaisut. Kun EU:ta rakennettiin, siitä tuli ranskalaisen poliittisen kulttuurin näköinen, koska Saksa oli vielä silloin voitettu vihollisvaltio. Kun Saksa yhdistyi, sanottiin, että euro ja ylivoimaisesta D-markasta luopuminen oli se hinta, jonka Saksa yhdentymisestään maksoi. Nyt on tullut takaisinmaksun aika. Saksan ei tarvitse enää nöyristellä, vaan muun Euroopan on kuunneltava sitä ja sen talousmahtia. Eurooppa tarvitsee enemmän vahvaa Saksaa kuin Saksa Eurooppaa. Tätä tarkoittaa, että Eurooppa kehittyy kriiseistä. On pakko neuvotella ja katsoa Euroopan yhteistä etua oman poliittisen karriäärin sijaan, jos ei halua jäädä historiaan valtionjohtajana, joka tuhosi Euroopan yhdentymisen. Kannattaisi keskustella siitä, millainen EU ja EMU ovat parempia kuin kansallisvaltiot omine valuuttoineen, sekä siitä, mitä kadotetun kilpailukyvyn palauttaminen euroalueelle edellyttää, koska sen takia me tässä kriisissä pohjimmiltamme olemme. Suomella on eurooppalaisilla kentillä nyt käytävässä käden väännössä omaa kokoaan reilusti suurempi painoarvo, josta Suomi ja suomalaiset tulevat hyötymään, jos emme itse heitä kapuloita vaikutusvaltamme rattaisiin lyhytnäköisillä poliittisilla ratkaisuilla.