tiistai 2. marraskuuta 2010
Koululaiset ja me aikuisetkin tarvitsemme etiikkaa (5.11.2010)
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kun kuvaan liitetään tunteisiin vetoava melodia ja/tai sanat, tulee viestistä lähes vastustamaton. Me kaikki tiedämme tämän mm. Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan loppukohtauksesta, jossa soi Sibeliuksen Finlandia kameran kuvatessa sodan runteleman kotimaamme maisemaa. Mutta, mutta – tunteet ovat petollisia.
Elokuvahistoriassa on ainakin kaksi yhtä pysäyttävää kohtausta, jotka molemmat liittyvät toiseen maailmansotaan ja natsismiin. Toinen on Michael Curtizin elokuvan Casablanca kohtaus, jossa Rickin kahvilan asiakaskunnan laulama Marseillaise hiljentää ryhmän saksalaisia sotilaista. Viime viikonloppuna saimme nauttia Bob Fossen elokuvasta Cabaret, jonka upeassa kohtauksessa nuori hitlerjugendlainen laulaa natsien suosiman laulun Der morgige Tag ist mein – Tomorrow belongs to me, johon tapahtumapaikan yleisö hurmoksessa yhtyy. Molemmat kohtaukset löytyvät youtubesta.
Molemmat kohtaukset vetoavat vahvoihin, aitoihin ja jopa oikeutettuihin tunteisiin. Marseillaise vie ajatuksemme natsien brutaaliin ihmisten oikeuksien polkemiseen, kun taas Der morgige Tag ist mein – Tomorrow belongs to me vie meidät saksalaisten Weimarin tasavallan sekasorron ja epätoivon tunteiden keskelle. Saksalaiset olivat juuri kokeneet maailmansodan kauhut, jonka jälkeen seurasi natsien valtaantuloon saakka kestänyt talouskriisi, työttömyys ja suoranainen nälänhätä.
Mutta laulujen vetoavin viesti ei ole lupauksessa palauttaa järjestys ja hyvinvointi tai tukahdutettujen tunteiden vapaan ilmaisun riemussa, vaan laulajien kollektiivisessa toivon tunteessa, joka lupaa, että ME YHDESSÄ voimme muuttaa maailman paremmaksi. Silti toinen näistä toivon tunteista on paha ja sen lupaama ”parempi” maailma onkin huonompi, vaikka tunteiden ilmenemismuodot ja laulajien tunteet ovat molemmissa kohtauksissa lähes yhtenevät.
Myös maahanmuuttovastaisuus ja viime päivinä mediassa näkynyt homofobia ovat ilmauksia aidoista tunteista, jotka kumpuavat luontaisesta tuntemattoman pelosta ja vastemielisyydestä homoseksuaalista aktia kohtaan. Nämä ihmisten välistä vihaa lietsovat ja (muka) käyttäytymismoraalista vapauttavat tunteet, pitäisi sivistyneen ihmisen pystyä tukahduttamaan järkensä ja/tai empatian avulla. Jos ei kuitenkaan tunne empatiaa, vaan vastemielisyyden tai pelon tunteet ovat empatian tunnetta vahvempia ja järki puolestaan tekee kyyniseksi ja laskelmoivaksi, on turvauduttava etiikkaan ja moraaliin, jotta ei tunnekuohussaan tekisi jotain varmasti tuomittavaa.
EVA:n tutkijat Ilkka Halava ja Mika Pantzar väittävät tuoreessa raportissaan Kuluttajakansalaiset tulevat peruskoulun epäonnistuneen tehtävässään antaa koululaisille ”laajasti yhteiskunnallisia rakenteita valaiseva yleissivistys, koska vain vähemmistö kansalaisista tuntee esim. keskeisiä politiikan teemoja riittävästi osallistuakseen yhteiskunnalliseen keskusteluun”. Voisi kuvitella, että moraalin, etiikan ja länsimaisen arvopohjan opettaminen antaisi tähän eväitä historian ja yhteiskuntaopin ohella. Samaan pakettiin etiikan kanssa voisi yhdistää esiintymistaidon, draaman ja uskonnonkin.
Argumentointi, supliikki ja omien mielipiteiden perusteluiden pohtiminen suhteessa kulttuuriperimäämme auttaisi nuoria jäsentämään sekä ympäristöään että itseään sen osana ja olisi näistä taidoista hyötyä myöhemmin työelämässäkin. Jostain syystä opetusministerimme mielestä (HS 23.10.2010) yhteiskuntamme eettisiä perusteita ei lapsillemme kuitenkaan tarvitse opettaa. Kuka nyt etiikkaa tässä talouden kilpajuoksussa ja mediatulvassa muka tarvitsisi? Vuorineuvos Gustav von Hertzenin mukaan, jos yhteiskunnan moraalipääomaa ei jatkuvasti vahvisteta, on sen rakenteiden lahoaminen väistämätöntä ja hyödyllisen yhteispelin aikaansaaminen tulee mahdottomaksi.
Kirkoitus on julkaistu 5.11.2010 ilmestyneessä Nykypäivässä.
maanantai 25. lokakuuta 2010
Lahjakkaimmille oma peruskoulutusväylä
Tässä aihe, joka on varsinainen pyhä lehmä Suomessa eli peruskoulun kykenemättömyys luoda haasteita ikäluokan parhaimmistolle. Pisa-menestyksen arvo on kyseenalaistettu ainakin kahdella perusteella: Suomessa ulkomaalaistaustaisten oppilaiden määrä on OECD-maiden pienin eli kilpailijamaita suurempi osa suomalaislapsista opiskelevat omassa kulttuuriympäristössään ja omalla äidinkielellään. Toinen ”helpotus” suomalaislapsilla on, ettei suomen kielen kirjoitusasua tarvitse juurikaan opetella. Pisa-menestyksen onkin arveltu perustuvan siihen, että Suomessa huonoimmat ovat parempia kuin vertailu maissa ja edellä mainituista syistä.
Minä väitän, että me tarvitsemme monimuotoisemman peruskoulutusjärjestelmän. Parhaiten tämä onnistuisi markkinaehtoisia yksityiskouluja sallimalla, joilla olisi oikeus toteuttaa peruskouluista poikkeavaa opetusohjelmaa. Koulujen toimilupaehtojen tulisi sisältää tiukat syrjinnän ehkäisevät eettiset säännöt, jotta sisäänpääsyn kriteereiksi saataisiin rajattua vain oppilaan kyvykkyys ja soveltuvuus. Rahoituksen tulisi tulla yksityisistä lähteistä jo senkin takia, että koulujen itsenäisyyden kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että ne eivät tappelisi samoista määrärahoista peruskoulujen kanssa. Koulut voisivat myös erikoistua esim. liike-elämään/yrittäjyyteen, luonnontieteisiin tai tekniikkaan – humanisteja ja valtiotieteilijöitä peruskoulu tuntuu tukevan riittämiin. Opetuksen laadusta pitäisi huolen näin luotu koulutusmarkkina.
Kilpailijamaissamme Saksassa, Ranskassa ja Englannissa on kaikissa laaja yksityiskoulujen verkosto ja niistä tulee suurin osa eturivin poliitikoista ja talouselämän johtajista. Yhdysvalloissa on vanhemmilla jopa oikeus opettaa lapsiaan yksityisesti kotonaan ja he menestyvät tasokokeissa selvästi keskitasoa paremmin. Jopa kotikoulutetut, joiden vanhemmilla ei ollut korkeakoulututkintoa, sijoittuvat testeissä parhaaseen 17 prosenttiin (The American 16.10.2010: The Homeschool Movement’s German Lesson).
Olisi aika saada länsimaisille demokratioille ominainen moniarvoisuus Suomeenkin ja samalla saattaisimme pelastaa suomalaisen yrittäjyyden ja osaamisen sekä vähentää aivovuotoa. Uudistus ei olisi nollasummapeliä peruskoulun kanssa vaan plussummapeliä, jossa lopulta kaikki voittaisivat.
Minä väitän, että me tarvitsemme monimuotoisemman peruskoulutusjärjestelmän. Parhaiten tämä onnistuisi markkinaehtoisia yksityiskouluja sallimalla, joilla olisi oikeus toteuttaa peruskouluista poikkeavaa opetusohjelmaa. Koulujen toimilupaehtojen tulisi sisältää tiukat syrjinnän ehkäisevät eettiset säännöt, jotta sisäänpääsyn kriteereiksi saataisiin rajattua vain oppilaan kyvykkyys ja soveltuvuus. Rahoituksen tulisi tulla yksityisistä lähteistä jo senkin takia, että koulujen itsenäisyyden kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että ne eivät tappelisi samoista määrärahoista peruskoulujen kanssa. Koulut voisivat myös erikoistua esim. liike-elämään/yrittäjyyteen, luonnontieteisiin tai tekniikkaan – humanisteja ja valtiotieteilijöitä peruskoulu tuntuu tukevan riittämiin. Opetuksen laadusta pitäisi huolen näin luotu koulutusmarkkina.
Kilpailijamaissamme Saksassa, Ranskassa ja Englannissa on kaikissa laaja yksityiskoulujen verkosto ja niistä tulee suurin osa eturivin poliitikoista ja talouselämän johtajista. Yhdysvalloissa on vanhemmilla jopa oikeus opettaa lapsiaan yksityisesti kotonaan ja he menestyvät tasokokeissa selvästi keskitasoa paremmin. Jopa kotikoulutetut, joiden vanhemmilla ei ollut korkeakoulututkintoa, sijoittuvat testeissä parhaaseen 17 prosenttiin (The American 16.10.2010: The Homeschool Movement’s German Lesson).
Olisi aika saada länsimaisille demokratioille ominainen moniarvoisuus Suomeenkin ja samalla saattaisimme pelastaa suomalaisen yrittäjyyden ja osaamisen sekä vähentää aivovuotoa. Uudistus ei olisi nollasummapeliä peruskoulun kanssa vaan plussummapeliä, jossa lopulta kaikki voittaisivat.
lauantai 17. huhtikuuta 2010
Huoli tästä maasta ei vähentynyt
TAT-ryhmän ja Infor Oy:n toimitusjohtaja ja euroklubin puheenjohtaja Kari Väisänen kiitteli Suomen Kuvalehdessä 26.3.2010 ilmestyneessä kirjoituksessaan Björn Wahlroosia siitä, että tämä oli vaatinut Suomea antamaan nuorilleen uskottavan lupauksen tulevaisuudesta. Tätä samaista lupausta on antamassa myös opetusministeriö yrityksessään poistaa korkeakoulujen pääsykokeet. Uudistus nostaisi pitkäjänteisen, tavoitehakuisen koulutyön merkitystä varsinkin, jos esim. lukion lukuaineiden keskiarvosta muodostuisi yksi ylioppilastutkinnon arvosanoista. Tässä ”keskiarvoon” perustuvassa arvosanassa olisi voitava ottaa huomioon myös lisääntyneestä valinnaisuudesta johtuvat opintojen laatu- ja määrävaihtelut. Jotta koulujen opetus- ja vaatimustasoeroja saataisiin tasattua, tulisi myös valtakunnallisten tasokokeiden vaikutusta arvosanoihin lisätä. Korkeakouluilla olisi mahdollisuus ottaa ko. arvosana mukaan sisäänpääsyvaatimuksiinsa niin halutessaan.
Kirjoituksessaan (SK 19.3.2010) Björn Wahlroos kertoi olevansa ensimmäistä kertaa aidosti huolissaan tästä maasta. Tätä huolta Kari Väisänen ei omalla kirjoituksellaan onnistunut huojentamaan, vaan itse asiassa pahensi sitä sortumalla ajallemme tyypilliseen haluun toimia nuorten ”ehdoilla” ja ”ymmärtää” heitä. Oikeampi asenne olisi yrittää keksiä keinoja, joilla nuoria voitaisiin auttaa selviämään toisinaan kovassa maailmassa. Väisäsen mukaan yritysten ja talouselämän tulisi muuttua vastaamaan nuorten uudenlaisia arvoja, koska nuoret eivät vaikuta halukkailta sopeutumaan heitä ympäröivään kovaan kapitalistiseen maailmaan! Hänen mukaansa ”nuoret hyljeksivät vanhoja käsitteitä kuten tehokkuus, tuottavuus ja voittojen maksimointi ja vanhat yritysjohtajatkin ovat sitä mieltä, että kvartaalitalous ja voittojen maksimointi on edennyt liian pitkälle”.
On kuitenkin niin, että ollaan kvartaalitalouden tai optioiden ”hyvyydestä” mitä mieltä tahansa, ne ovat, kuten muutkin länsimaisen yrityskulttuurin ilmentymät, syntyneet vapailla markkinoilla ja usein kilpailutilanteen sanelemina. Suomessa jokaista itsensä elättävää ja muita työllistävää yrittäjää tulisi tukea eikä vahingossakaan saisi ruveta vaatimaan yrittäjiltä poliittisen korrektiuden mukaista käyttäytymistä. Yrittäjien tulee voida toimia toimintaympäristössään kilpailutilanteen ehdoilla ja poliitikkojen ja kansalaisten tulisi kantaa huolta siitä, ettei tuo toimintaympäristö muutu liian säännellyksi. Jos yrityksillä on tarve sopeuttaa toimintatapansa nuorten arvomaailman mukaiseksi, tehkööt sen kilpailullisista syistä!
Nuorten henkisiä, tiedollisia ja taidollisia kykyjä tulee toki kehittää, jotta he voivat sopeutua ja löytää paikkansa edellisten sukupolvien muokkaamassa maailmassa. Tätä sopeutumista tulee heiltä myös edellyttää ohjaamalla heidät työskentelemään pitkäjänteisesti ja tavoitehakuisesti tulevaisuutensa puolesta. Nuoret ovat aina halunneet muuttaa maailmaa, mutta jos annamme holtittomasti leviävälle ”ymmärtämisen ideologialle” periksi myös yritysmaailmassa, saattavat nuoret innossaan ja ajattelemattomuudessaan tehdä itselleen ja yhteiskunnalle enemmän vahinkoa kuin alunperin oli tarkoitus. Winston Churchilliä lainatakseni: ”Jos et nuoruudessasi ole radikaali, ei sinulla ole sydäntä, mutta mikäli et vanhemmiten muutu konservatiiviksi, ei sinulla ole aivoja.”
Lopuksi haluan heittää keskustelutärpin. Sibelius-Akatemian rehtori Gustav Djupsjöbacka kertoi syksyllä Yle Radio 1:n ihmelapsia käsitelleessä haastattelussa lahjakkaiden yksilöiden olevan usein ns. yleislahjakkuuksia, jotka mitä todennäköisimmin menestyisivät usealla eri elämän alueella. Jossain vaiheessa murrosiän kynnyksellä heidän on ”valitettavasti” valittava, mihin keskittyvät, jotta heidän potentiaalinsa johtaisi myös menestykseen ammattiuralla. Monikohan näistä yleislahjakkuuksista valitsee nykyään jokseenkin turhanpäiväisen ”tähteyden” urheilun tai viihteen alalla varsinkin, kun muistetaan jääkiekko- ja videosankarien tienestien olevan moninkertaiset verrattuna esim. viulistien, geenitutkijoiden tai yritysjohtajien tienesteihin. Kuinka monta tavoitteessaan epäonnistunutta yleislahjakkuutta haluamme tuhlata tähteyden näennäiselle helppoudelle? Toisin kuin kemian opiskelu tuottaa mikrofonin kanssa ”tosissaan” heiluminen vain äärimmäisen harvoin muuta kuin pettymyksen.
Yksi tulevaisuuden tärkeimmistä menestystekijöistä on tämän massaviihteen aiheuttaman tasapaksuistumisen vastustaminen. Näille lahjakkuuksille tulee kyetä tarjoamaan vetovoimaisia vaihtoehtoja. Heitä tulee viihteen karikot ymmärtäen ohjata takaisin ”perinteen” pariin. Lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori Jari Sinkkonenkin kirjoittaa uusimman, nuoria käsittelevän kirjansa takakannessa: ”Nuoren paras ystävä on verraten konservatiivinen aikuinen”. Hyvinvointia tämä viihde ja nämä tähdet eivät lisää eikä minunkaan huoleni tästä maasta ja maailmasta oikein helpota, koska syy tähtien palkkoihin ei ole heidän ”paremmuudessaan” vaan viihteen kulutuksen ja sen kautta tapahtuvan mainonnan määrässä.
Kirjoituksessaan (SK 19.3.2010) Björn Wahlroos kertoi olevansa ensimmäistä kertaa aidosti huolissaan tästä maasta. Tätä huolta Kari Väisänen ei omalla kirjoituksellaan onnistunut huojentamaan, vaan itse asiassa pahensi sitä sortumalla ajallemme tyypilliseen haluun toimia nuorten ”ehdoilla” ja ”ymmärtää” heitä. Oikeampi asenne olisi yrittää keksiä keinoja, joilla nuoria voitaisiin auttaa selviämään toisinaan kovassa maailmassa. Väisäsen mukaan yritysten ja talouselämän tulisi muuttua vastaamaan nuorten uudenlaisia arvoja, koska nuoret eivät vaikuta halukkailta sopeutumaan heitä ympäröivään kovaan kapitalistiseen maailmaan! Hänen mukaansa ”nuoret hyljeksivät vanhoja käsitteitä kuten tehokkuus, tuottavuus ja voittojen maksimointi ja vanhat yritysjohtajatkin ovat sitä mieltä, että kvartaalitalous ja voittojen maksimointi on edennyt liian pitkälle”.
On kuitenkin niin, että ollaan kvartaalitalouden tai optioiden ”hyvyydestä” mitä mieltä tahansa, ne ovat, kuten muutkin länsimaisen yrityskulttuurin ilmentymät, syntyneet vapailla markkinoilla ja usein kilpailutilanteen sanelemina. Suomessa jokaista itsensä elättävää ja muita työllistävää yrittäjää tulisi tukea eikä vahingossakaan saisi ruveta vaatimaan yrittäjiltä poliittisen korrektiuden mukaista käyttäytymistä. Yrittäjien tulee voida toimia toimintaympäristössään kilpailutilanteen ehdoilla ja poliitikkojen ja kansalaisten tulisi kantaa huolta siitä, ettei tuo toimintaympäristö muutu liian säännellyksi. Jos yrityksillä on tarve sopeuttaa toimintatapansa nuorten arvomaailman mukaiseksi, tehkööt sen kilpailullisista syistä!
Nuorten henkisiä, tiedollisia ja taidollisia kykyjä tulee toki kehittää, jotta he voivat sopeutua ja löytää paikkansa edellisten sukupolvien muokkaamassa maailmassa. Tätä sopeutumista tulee heiltä myös edellyttää ohjaamalla heidät työskentelemään pitkäjänteisesti ja tavoitehakuisesti tulevaisuutensa puolesta. Nuoret ovat aina halunneet muuttaa maailmaa, mutta jos annamme holtittomasti leviävälle ”ymmärtämisen ideologialle” periksi myös yritysmaailmassa, saattavat nuoret innossaan ja ajattelemattomuudessaan tehdä itselleen ja yhteiskunnalle enemmän vahinkoa kuin alunperin oli tarkoitus. Winston Churchilliä lainatakseni: ”Jos et nuoruudessasi ole radikaali, ei sinulla ole sydäntä, mutta mikäli et vanhemmiten muutu konservatiiviksi, ei sinulla ole aivoja.”
Lopuksi haluan heittää keskustelutärpin. Sibelius-Akatemian rehtori Gustav Djupsjöbacka kertoi syksyllä Yle Radio 1:n ihmelapsia käsitelleessä haastattelussa lahjakkaiden yksilöiden olevan usein ns. yleislahjakkuuksia, jotka mitä todennäköisimmin menestyisivät usealla eri elämän alueella. Jossain vaiheessa murrosiän kynnyksellä heidän on ”valitettavasti” valittava, mihin keskittyvät, jotta heidän potentiaalinsa johtaisi myös menestykseen ammattiuralla. Monikohan näistä yleislahjakkuuksista valitsee nykyään jokseenkin turhanpäiväisen ”tähteyden” urheilun tai viihteen alalla varsinkin, kun muistetaan jääkiekko- ja videosankarien tienestien olevan moninkertaiset verrattuna esim. viulistien, geenitutkijoiden tai yritysjohtajien tienesteihin. Kuinka monta tavoitteessaan epäonnistunutta yleislahjakkuutta haluamme tuhlata tähteyden näennäiselle helppoudelle? Toisin kuin kemian opiskelu tuottaa mikrofonin kanssa ”tosissaan” heiluminen vain äärimmäisen harvoin muuta kuin pettymyksen.
Yksi tulevaisuuden tärkeimmistä menestystekijöistä on tämän massaviihteen aiheuttaman tasapaksuistumisen vastustaminen. Näille lahjakkuuksille tulee kyetä tarjoamaan vetovoimaisia vaihtoehtoja. Heitä tulee viihteen karikot ymmärtäen ohjata takaisin ”perinteen” pariin. Lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori Jari Sinkkonenkin kirjoittaa uusimman, nuoria käsittelevän kirjansa takakannessa: ”Nuoren paras ystävä on verraten konservatiivinen aikuinen”. Hyvinvointia tämä viihde ja nämä tähdet eivät lisää eikä minunkaan huoleni tästä maasta ja maailmasta oikein helpota, koska syy tähtien palkkoihin ei ole heidän ”paremmuudessaan” vaan viihteen kulutuksen ja sen kautta tapahtuvan mainonnan määrässä.
tiistai 23. maaliskuuta 2010
Lääkärikunta ei halua ymmärtää evoluutiota
Viime vuosien tutkimusten mukaan ns. ketogeeninen eli tyydyttynyttä rasvaa ja proteiinia sisältävä vähähiilihydraattinen dieetti on tyypin-2 diabeetikoille sekä turvallinen että suositeltava
Ketogeeninen dieetti, jonka lääkäri Robert Atkinsin teki kuuluisaksi, perustuu elimistön siirtymiseen ns. ketoosiin. Ketoosissa solut käyttävät energianlähteenään glukoosin sijaan maksan rasvasta tuottamia ketoaineita. Tuotamme näitä ketoaineita aina rasvakudoksen ”palaessa”, jonka ansiosta olemme läpi historiamme selvinneet kylmistä ja kuivista jaksoista syömällä eläinravintoa tai hyödyntämällä rasvavarastojamme. Elimistömme pyrkii kuitenkin säilyttämään ja kerryttämään rasvavarastoja ”pahan päivän” varalle ja käyttää siksi ensisijaisena polttoaineenaan syödyistä hiilihydraateista pilkkomaansa glukoosia, mikäli sitä on tarjolla. Emme kuitenkaan ole tottuneet nykyisen kaltaiseen ylimitoitettuun hiilihydraattikuormaan ja kaiken ylimääräisen hiilihydraatin varastoimmekin tehokkaasti insuliinin avulla rasvaksi. Ketoosi on toisin sanoen elimistöllemme tuiki tuttu prosessi, vaikka käynnistyykin hieman vaivalloisesti lajin säilymiseen liittyvien syiden takia.
Otsikon väitteen tueksi alta löytyvät kaikki PubMed-arkistosta nykyhetkestä vuoteen 2007 hakutulokseksi sanoilla "ketogenic diet” ja ”diabetes" löytyvät potilastutkimukset (eläinkokeita ei ole huomioitu). PubMed on yksi maailman kattavimmista julkisista lääketieteellisten artikkelien arkistoista, jota ylläpitää USA:n terveysministeriön alainen U.S. National Institute of Health (NIH). Vuosilta 2007-2010 löytyviä tutkimuksia on kaikkiaan viisi, joista neljä käsittelee ketogeenisen dieetin vaikutuksia tyypin-2 diabetekseen ja yksi tyypin-1 diabetekseen. Linkit lähteisiin löytyvät kirjoitukseni lopusta.
Viimeisin (25.1.2010) PubMed:stä hakusanoilla ”ketogenic diet” ja ”diabetes” löytyvä tutkimus vertailee vähähiilihydraattista ketogeenistä dieettiä laihdutuslääkkeellä tehostettuun vähärasvaiseen dieettiin ylipainon hoidossa. Dieettejä noudatettiin 48 viikon ajan eli lähes vuosi ja mukana pysyi 57 (79 %) + 65 (88 %) osallistujaa. Painopudotuksen, HDL-kolesterolin tai triglyseridiarvojen suhteen dieeteissä ei löydetty eroja, mutta LDL-kolesterolin määrää vähensi vain vähärasvainen dieetti. Vähähiilihydraattinen (VHH) dieetti alensi sekä systolista (-5,9 vs. +1,5 mm Hg) että diastolista (-4,5 vs. +0.4 mm Hg) verenpainetta vähärasvaisen nostaessa kumpaakin. Myös veren glukoosi-, insuliini- ja hemoglobiinipitoisuudet paranivat vain VHH-dieetillä, mutta vertailut ryhmien välillä eivät olleet tilastollisesti merkittäviä.
Seuraava (aikajärjestyksessä edellinen) haun antama tutkimus on marras-joulukuulta 2009 ja siinä todetaan vähähiilihydraattisella ketogeenisellä dieetillä olevan ”merkittävä hyödyllinen vaikutus tyypin-2 diabeteksen paranemiseen ja hyperglykemian hillintään”. Seuraava haun tutkimus toukokuulta 2009 yhdistää tyydyttyneen rasvan syönnin sydän- ja verisuonitautien riskeihin 1-tyypin diabeetikoilla, mutta tutkimuksen yhteenveto kertoo vain yhteydestä riskitekijöihin eikä sairastuvuudesta.
Järjestyksessään seuraava ko. haun antama potilastutkimus on joulukuulta 2008 ja siinä verrataan ketogeenistä dieettiä ns. matalan glykeemisen indeksin dieettiin. Molemmat dieetit paransivat diabeetikoiden glukoositasojen hallintaa ja vähensivät tai lopettivat lääkinnän tarpeen, mutta ketogeeninen dieetti oli tehokkaampi. Loppulauseena tutkijat toteavat VHH-dieetin olevan tehokas tyypin-2 diabeteksen hoidossa ja jopa taudin voittamisessa (reversing).
Seuraava ja tässä yhteydessä viimeinen hakusanojen ”ketogenic diet” ja ”diabetes” antama hakutulos liittyy tutkimukseen elokuulta 2007, jossa 64 ns. ”tervettä”, mutta ylipainoista diabeetikkoa, olivat ketogeenisellä dieetillä 56 viikkoa. Tutkittavien paino, painoindeksi, verensokeritaso, kokonaiskolesteroli, LDL-kolesteroli ja triglyseridit laskivat tilastollisesti merkittävästi (P eli virheen todennäköisyys < 0,0001) ja ns. hyvän kolesterolin (HDL) määrä nousi tilastollisesti merkittävästi (P < 0,0001). Tutkijoiden mukaan tutkimus osoitti pitkäkestoisen ketogeenisen dieetin hyödyn ja turvallisuuden ylipainoisille diabeetikoille. PubMed:in arkistosta ei vuosilta 2007-2010 muita potilastutkimuksia ko. hakusanoilla löydy.
Ketään tuskin tarvitsee vakuutella tyypin 2 diabeteksen kohtalokkaista seurauksista suomalaisten hyvinvoinnille ja kansantalouden kestokyvylle. THL:n johtaja Pekka Puska arvioi jo 2007 valtakunnallisilla terveyspäivillä (Lääkärilehti 2.7.2007) tyypin 2 diabeetikoiden määrän nousevan vuoden 2008 aikana yli puolen miljoonan. Hoitokustannuksista en kovin tuoreita arvioita löytänyt, mutta THL:n (silloinen KTL) vuoden 2004 arvio oli seuraava: ”Lasketut koko maan diabeetikkojen hoidon suorat kokonaiskustannukset olivat vuonna 1997 ainakin 5,15 miljardia markkaa vuodessa (vuoden 2003 tasolle laskettuna 1019 milj. euroa vuodessa), mikä oli 11,1 prosenttia koko maan terveydenhuollon kokonaiskustannuksista. Diabeteksesta aiheutuneet lisäkustannukset olivat puolestaan 2,83 miljardia markkaa (560 milj. euroa), eli 6,1 prosenttia terveydenhuollon kokonaiskustannuksista. Tyypin 2 diabeetikkojen osuus kaikkien diabeetikkojen hoidon suorista kokonaiskustannuksista oli 88 prosenttia (897 milj. euroa). Lisäkustannuksista tyypin 2 diabeetikot kuluttivat 84 prosenttia (470 milj. euroa).”
Entäs sitten ne tunnetut sydän- ja verisuonitautien riskitekijät eli tyydyttynyt rasva ja kolesteroli
Alta löytyvät referaatit kolmesta poikkeuksellisen laajasta (vajaa 5000, 347747 ja 136 905 koehenkilöä) vuosina 2010 ja 2008 julkaistusta amerikkalaistutkimuksista, jotka kiistävät kolesterolin ja sydän- ja verisuonitautien välisen yhteyden. Linkit alkuperäisiin lähteisiin löytyvät jälleen kirjoitukseni lopusta.
Tutkimus 1 Suomalainen lääkäriseura Duodecim julkaisi 23.2.2010 nettisivuillaan uutisen tutkimuksesta, jonka mukaan lapsuuden lihavuus johtaa ennenaikaiseen kuolemaan, mutta kolesterolitasolla ei ollut yhteyttä ennenaikaiseen kuolleisuuteen. Uutinen tutkimuksesta löytyy ohesta kokonaisuudessaan, koska tiedosto ei ole enää julkinen.
”Lapsuuden lihavuus lyhentää elämää
Ylipainoiset lapset kuolevat ennen 55 vuoden ikää selvästi todennäköisemmin kuin normaalipainoiset ikätoverit, tuore yhdysvaltalaistutkimus osoittaa. Myös glukoosi-intoleranssi ja korkea verenpaine ennustavat ennenaikaista kuolemaa. Tutkijat tekivät havaintonsa seuraamalla vajaata viittätuhatta vuosina 1945–1984 syntynyttä Arizonan intiaaniheimoihin kuulunutta lasta. Ylipainoisia heistä oli kolmannes, mikä vastaa latino- ja afroamerikkalaisten lasten nykyisiä lihavuuslukuja. Tutkimuksen alkaessa lapset olivat keskimäärin 11-vuotiaita, ja ennen 55 vuoden ikää heistä 166 kuoli johonkin sisäsyntyiseen syyhyn. Kun tutkijat vertasivat kuolintietoja ja lapsuuden painoa ja pituutta, he havaitsivat ylipainoisimpien kuolleisuuden yli kaksi kertaa suuremmaksi kuin hoikimpien. Diabetesta lievempi glukoosiaineenvaihdunnan häiriintyminen puolestaan liittyi lähes kaksinkertaiseen ja verenpainetauti yli puolitoistakertaiseen kuolleisuuteen, vertailu paljasti. Kolesterolitasot eivät ennustaneet kuolleisuutta. Jos lasten lihavuus yleistyy nykyistä vauhtia, saattaa se pysäyttää viime vuosikymmeninä tapahtuneen eliniän kasvun länsimaissa, tutkijat kirjoittavat."
Tutkimus 2 The American Journal of Clinical Nutrition-lehdessä julkaistiin 13.1.2010 artikkeli tutkijoiden Ronald Krauss ym. 347747 sydänpotilasta käsittäneestä meta-tutkimuksesta. Tutkimuksessa ei löydetty merkittäviä todisteita (significant evidence) tyydyttyneen rasvan syönnin yhteydestä sydäntauti- tai sydänkohtausriskiin. Tutkimus julkaistiin myös PubMed:ssä, jota ylläpitää USA:n terveysministeriön alainen U.S. National Institute of Health (NIH) ja siihen viitataan Tekniikka ja Talous-lehdessä 15.2.2010 julkaistussa kirjoituksessa. Dagens Medicin-lehdessä 8.4.2009 julkaistussa Ruotsin terveysviraston ravintosuosituksia kritisoivassa kirjoituksessaan ”Livsmedelsverket bör sluta med kostråd till allmänheten” 12 ruotsalaislääkäriä viittaa samaisen tutkija Ronald Kraussin tutkimukseen, jossa todettiin ”suurimpana sydäntautiriskinä pidetyn LDL-kolesterolitason nousevan, mikäli hiilihydraattien määrää lisätään ja tyydyttyneen rasvan määrää vähennetään ravinnossa ja toisaalta samaisen LDL-kolesterolin määrän laskevan, mikäli toimitaan toisin päin”.
Tutkimus 3 Toisaalta ruotsalaislääkärit Lars Werkö. (prof. emeritus i invärtesmedicin), Tore Schersten (prof. emeritus i kirurgi) ja Ralf Sundberg (docent i transplantationskirurgi), jotka olivat mukana allekirjoittamassa myös yllä mainittua Dagens Medicin-lehden artikkelia, kirjoittivat 14.7.2009 Svenska Dagbladetissa otsikolla ”Är kolesterol en riskfaktor?” 136 905 amerikkalaista sydänpotilasta käsittäneestä vuonna 2008 julkaistusta tutkimuksesta, jossa todettiin sairastuneiden LDL-kolesterolin olleen keskimäärin vain 2,73 mmol/l, joka on alhaisempi kuin amerikkalaisväestön keskimääräin ja reilusti alle ns. riskirajojen.
Kaikesta yllä mainitusta huolimatta Valtion ravitsemusneuvottelukunta ilmoitti puheenjohtajansa Pekka Puskan suulla tukevansa ns. rasvaveroa, joka ohjaisi välttämään tyydyttyneitä rasvoja (HS 13.3.2010). Yle Radio 1:n Ykkösaamu puolestaan kertoi 12.1.2010 lääketieteen Matti Äyräpää-palkinnon saaneen Jorma Viikarin puoltaneen palkitsemistilaisuudessaan lääkäripäivillä 11.1.2010 lasten ja nuorten kolesterolia alentavan statiinilääkityksen lisäämistä, vaikka oikeanlaisella ravinnolla saataisiin aikaan sama tulos, jos kolesterolia nyt ylipäätään tarvitsee keinotekoisesti alentaa. Myös suomalaisen lääkärikunnan keskuudesta on alkanut kuulua säröääniä. Siviiliammatiltaan lääkärinä toimiva Raahen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pyry-Pekka Suonsivu esitti 22.2.2010 aloitteessaan siirtymistä voin käyttöön kaupungin ruokahuollossa. Suonsivun mukaan voin terveellisyyttä tukee muun muassa ruotsalaisessa Lundin yliopistossa 5.2.2010 julkaistu tutkimus, jonka mukaan voi nostaa veren rasva-arvoja vähemmän kuin yleisesti terveellisinä pidetyt oliiviöljy, rypsiöljy tai pellavaöljy.
Onko kolesteroli siis sydän- ja verisuonitautien riskitekijä kuten väitetään? Kaiken yllä mainitun uskoisi riittävän horjuttamaan tätä yleistä käsitystä ja samalla horjuu myös väite tyydyttyneen rasvan syönnin epäterveellisyydestä.
Loppujen lopuksi kyse on siitä, onko länsimainen ihminen ja tiedeyhteisö siinä sivussa valmis luopumaan muutaman vuosisadan ikäisestä kaikkivoipaisuuden kuvitelmastaan ja hyväksymään itsensä osana luontoa ja evoluutiota. Elimistömme on pohjimmiltaan edelleen metsästäjä-kalastajan elimistö, joka on sekä sopeutunut että jalostunut käyttämään pääasiallisina ravinnonlähteinään kalaa ja riistaa. Ja, vaikka evoluution taakasta vapautuminen olisi poliittisesti kuinka kätevää tai hyödyllistä, tulee se säilymään tärkeänä osana meitä vielä kymmeniä tuhansia vuosia – ellei sitten luonto itse päätä toisin.
Heikki Kolehmainen
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20101008?itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_RVDocSum&ordinalpos=5
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19818281?itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_RVDocSum&ordinalpos=24
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19219420?itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_RVDocSum&ordinalpos=10
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19099589?itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_RVDocSum&ordinalpos=11
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17447017?itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_RVDocSum&ordinalpos=17
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=5160/type=1
http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_2004/5-6_2004/tyypin_2_diabeetikkojen_terveydenhoitokustannukset_rajahtavat/
http://content.nejm.org/cgi/content/full/362/6/485
http://www.ajcn.org/cgi/content/abstract/ajcn.2009.27725v1?maxtoshow=&HITS=10&hits=10&RESULTFORMAT=&fulltext=chd+cvd&searchid=1&FIRSTINDEX=0&sortspec=relevance&resourcetype=HWCIT
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20071648
http://www.tekniikkatalous.fi/kemia/article374878.ece
http://www.dagensmedicin.se/debatt/livsmedelsverket-bor-omedelbart-sluta-med-kostrad-till-allmanheten/
http://www.svd.se/opinion/brannpunkt/ar-kolesterol-en-riskfaktor_3201249.svd
http://www.raahenseutu.fi/cs/Satellite/Uutiset/1194637244615/artikkeli/laakari+maarasi+voita.html
http://www.lu.se/o.o.i.s?id=15111&news_item=4467
Ketogeeninen dieetti, jonka lääkäri Robert Atkinsin teki kuuluisaksi, perustuu elimistön siirtymiseen ns. ketoosiin. Ketoosissa solut käyttävät energianlähteenään glukoosin sijaan maksan rasvasta tuottamia ketoaineita. Tuotamme näitä ketoaineita aina rasvakudoksen ”palaessa”, jonka ansiosta olemme läpi historiamme selvinneet kylmistä ja kuivista jaksoista syömällä eläinravintoa tai hyödyntämällä rasvavarastojamme. Elimistömme pyrkii kuitenkin säilyttämään ja kerryttämään rasvavarastoja ”pahan päivän” varalle ja käyttää siksi ensisijaisena polttoaineenaan syödyistä hiilihydraateista pilkkomaansa glukoosia, mikäli sitä on tarjolla. Emme kuitenkaan ole tottuneet nykyisen kaltaiseen ylimitoitettuun hiilihydraattikuormaan ja kaiken ylimääräisen hiilihydraatin varastoimmekin tehokkaasti insuliinin avulla rasvaksi. Ketoosi on toisin sanoen elimistöllemme tuiki tuttu prosessi, vaikka käynnistyykin hieman vaivalloisesti lajin säilymiseen liittyvien syiden takia.
Otsikon väitteen tueksi alta löytyvät kaikki PubMed-arkistosta nykyhetkestä vuoteen 2007 hakutulokseksi sanoilla "ketogenic diet” ja ”diabetes" löytyvät potilastutkimukset (eläinkokeita ei ole huomioitu). PubMed on yksi maailman kattavimmista julkisista lääketieteellisten artikkelien arkistoista, jota ylläpitää USA:n terveysministeriön alainen U.S. National Institute of Health (NIH). Vuosilta 2007-2010 löytyviä tutkimuksia on kaikkiaan viisi, joista neljä käsittelee ketogeenisen dieetin vaikutuksia tyypin-2 diabetekseen ja yksi tyypin-1 diabetekseen. Linkit lähteisiin löytyvät kirjoitukseni lopusta.
Viimeisin (25.1.2010) PubMed:stä hakusanoilla ”ketogenic diet” ja ”diabetes” löytyvä tutkimus vertailee vähähiilihydraattista ketogeenistä dieettiä laihdutuslääkkeellä tehostettuun vähärasvaiseen dieettiin ylipainon hoidossa. Dieettejä noudatettiin 48 viikon ajan eli lähes vuosi ja mukana pysyi 57 (79 %) + 65 (88 %) osallistujaa. Painopudotuksen, HDL-kolesterolin tai triglyseridiarvojen suhteen dieeteissä ei löydetty eroja, mutta LDL-kolesterolin määrää vähensi vain vähärasvainen dieetti. Vähähiilihydraattinen (VHH) dieetti alensi sekä systolista (-5,9 vs. +1,5 mm Hg) että diastolista (-4,5 vs. +0.4 mm Hg) verenpainetta vähärasvaisen nostaessa kumpaakin. Myös veren glukoosi-, insuliini- ja hemoglobiinipitoisuudet paranivat vain VHH-dieetillä, mutta vertailut ryhmien välillä eivät olleet tilastollisesti merkittäviä.
Seuraava (aikajärjestyksessä edellinen) haun antama tutkimus on marras-joulukuulta 2009 ja siinä todetaan vähähiilihydraattisella ketogeenisellä dieetillä olevan ”merkittävä hyödyllinen vaikutus tyypin-2 diabeteksen paranemiseen ja hyperglykemian hillintään”. Seuraava haun tutkimus toukokuulta 2009 yhdistää tyydyttyneen rasvan syönnin sydän- ja verisuonitautien riskeihin 1-tyypin diabeetikoilla, mutta tutkimuksen yhteenveto kertoo vain yhteydestä riskitekijöihin eikä sairastuvuudesta.
Järjestyksessään seuraava ko. haun antama potilastutkimus on joulukuulta 2008 ja siinä verrataan ketogeenistä dieettiä ns. matalan glykeemisen indeksin dieettiin. Molemmat dieetit paransivat diabeetikoiden glukoositasojen hallintaa ja vähensivät tai lopettivat lääkinnän tarpeen, mutta ketogeeninen dieetti oli tehokkaampi. Loppulauseena tutkijat toteavat VHH-dieetin olevan tehokas tyypin-2 diabeteksen hoidossa ja jopa taudin voittamisessa (reversing).
Seuraava ja tässä yhteydessä viimeinen hakusanojen ”ketogenic diet” ja ”diabetes” antama hakutulos liittyy tutkimukseen elokuulta 2007, jossa 64 ns. ”tervettä”, mutta ylipainoista diabeetikkoa, olivat ketogeenisellä dieetillä 56 viikkoa. Tutkittavien paino, painoindeksi, verensokeritaso, kokonaiskolesteroli, LDL-kolesteroli ja triglyseridit laskivat tilastollisesti merkittävästi (P eli virheen todennäköisyys < 0,0001) ja ns. hyvän kolesterolin (HDL) määrä nousi tilastollisesti merkittävästi (P < 0,0001). Tutkijoiden mukaan tutkimus osoitti pitkäkestoisen ketogeenisen dieetin hyödyn ja turvallisuuden ylipainoisille diabeetikoille. PubMed:in arkistosta ei vuosilta 2007-2010 muita potilastutkimuksia ko. hakusanoilla löydy.
Ketään tuskin tarvitsee vakuutella tyypin 2 diabeteksen kohtalokkaista seurauksista suomalaisten hyvinvoinnille ja kansantalouden kestokyvylle. THL:n johtaja Pekka Puska arvioi jo 2007 valtakunnallisilla terveyspäivillä (Lääkärilehti 2.7.2007) tyypin 2 diabeetikoiden määrän nousevan vuoden 2008 aikana yli puolen miljoonan. Hoitokustannuksista en kovin tuoreita arvioita löytänyt, mutta THL:n (silloinen KTL) vuoden 2004 arvio oli seuraava: ”Lasketut koko maan diabeetikkojen hoidon suorat kokonaiskustannukset olivat vuonna 1997 ainakin 5,15 miljardia markkaa vuodessa (vuoden 2003 tasolle laskettuna 1019 milj. euroa vuodessa), mikä oli 11,1 prosenttia koko maan terveydenhuollon kokonaiskustannuksista. Diabeteksesta aiheutuneet lisäkustannukset olivat puolestaan 2,83 miljardia markkaa (560 milj. euroa), eli 6,1 prosenttia terveydenhuollon kokonaiskustannuksista. Tyypin 2 diabeetikkojen osuus kaikkien diabeetikkojen hoidon suorista kokonaiskustannuksista oli 88 prosenttia (897 milj. euroa). Lisäkustannuksista tyypin 2 diabeetikot kuluttivat 84 prosenttia (470 milj. euroa).”
Entäs sitten ne tunnetut sydän- ja verisuonitautien riskitekijät eli tyydyttynyt rasva ja kolesteroli
Alta löytyvät referaatit kolmesta poikkeuksellisen laajasta (vajaa 5000, 347747 ja 136 905 koehenkilöä) vuosina 2010 ja 2008 julkaistusta amerikkalaistutkimuksista, jotka kiistävät kolesterolin ja sydän- ja verisuonitautien välisen yhteyden. Linkit alkuperäisiin lähteisiin löytyvät jälleen kirjoitukseni lopusta.
Tutkimus 1 Suomalainen lääkäriseura Duodecim julkaisi 23.2.2010 nettisivuillaan uutisen tutkimuksesta, jonka mukaan lapsuuden lihavuus johtaa ennenaikaiseen kuolemaan, mutta kolesterolitasolla ei ollut yhteyttä ennenaikaiseen kuolleisuuteen. Uutinen tutkimuksesta löytyy ohesta kokonaisuudessaan, koska tiedosto ei ole enää julkinen.
”Lapsuuden lihavuus lyhentää elämää
Ylipainoiset lapset kuolevat ennen 55 vuoden ikää selvästi todennäköisemmin kuin normaalipainoiset ikätoverit, tuore yhdysvaltalaistutkimus osoittaa. Myös glukoosi-intoleranssi ja korkea verenpaine ennustavat ennenaikaista kuolemaa. Tutkijat tekivät havaintonsa seuraamalla vajaata viittätuhatta vuosina 1945–1984 syntynyttä Arizonan intiaaniheimoihin kuulunutta lasta. Ylipainoisia heistä oli kolmannes, mikä vastaa latino- ja afroamerikkalaisten lasten nykyisiä lihavuuslukuja. Tutkimuksen alkaessa lapset olivat keskimäärin 11-vuotiaita, ja ennen 55 vuoden ikää heistä 166 kuoli johonkin sisäsyntyiseen syyhyn. Kun tutkijat vertasivat kuolintietoja ja lapsuuden painoa ja pituutta, he havaitsivat ylipainoisimpien kuolleisuuden yli kaksi kertaa suuremmaksi kuin hoikimpien. Diabetesta lievempi glukoosiaineenvaihdunnan häiriintyminen puolestaan liittyi lähes kaksinkertaiseen ja verenpainetauti yli puolitoistakertaiseen kuolleisuuteen, vertailu paljasti. Kolesterolitasot eivät ennustaneet kuolleisuutta. Jos lasten lihavuus yleistyy nykyistä vauhtia, saattaa se pysäyttää viime vuosikymmeninä tapahtuneen eliniän kasvun länsimaissa, tutkijat kirjoittavat."
Tutkimus 2 The American Journal of Clinical Nutrition-lehdessä julkaistiin 13.1.2010 artikkeli tutkijoiden Ronald Krauss ym. 347747 sydänpotilasta käsittäneestä meta-tutkimuksesta. Tutkimuksessa ei löydetty merkittäviä todisteita (significant evidence) tyydyttyneen rasvan syönnin yhteydestä sydäntauti- tai sydänkohtausriskiin. Tutkimus julkaistiin myös PubMed:ssä, jota ylläpitää USA:n terveysministeriön alainen U.S. National Institute of Health (NIH) ja siihen viitataan Tekniikka ja Talous-lehdessä 15.2.2010 julkaistussa kirjoituksessa. Dagens Medicin-lehdessä 8.4.2009 julkaistussa Ruotsin terveysviraston ravintosuosituksia kritisoivassa kirjoituksessaan ”Livsmedelsverket bör sluta med kostråd till allmänheten” 12 ruotsalaislääkäriä viittaa samaisen tutkija Ronald Kraussin tutkimukseen, jossa todettiin ”suurimpana sydäntautiriskinä pidetyn LDL-kolesterolitason nousevan, mikäli hiilihydraattien määrää lisätään ja tyydyttyneen rasvan määrää vähennetään ravinnossa ja toisaalta samaisen LDL-kolesterolin määrän laskevan, mikäli toimitaan toisin päin”.
Tutkimus 3 Toisaalta ruotsalaislääkärit Lars Werkö. (prof. emeritus i invärtesmedicin), Tore Schersten (prof. emeritus i kirurgi) ja Ralf Sundberg (docent i transplantationskirurgi), jotka olivat mukana allekirjoittamassa myös yllä mainittua Dagens Medicin-lehden artikkelia, kirjoittivat 14.7.2009 Svenska Dagbladetissa otsikolla ”Är kolesterol en riskfaktor?” 136 905 amerikkalaista sydänpotilasta käsittäneestä vuonna 2008 julkaistusta tutkimuksesta, jossa todettiin sairastuneiden LDL-kolesterolin olleen keskimäärin vain 2,73 mmol/l, joka on alhaisempi kuin amerikkalaisväestön keskimääräin ja reilusti alle ns. riskirajojen.
Kaikesta yllä mainitusta huolimatta Valtion ravitsemusneuvottelukunta ilmoitti puheenjohtajansa Pekka Puskan suulla tukevansa ns. rasvaveroa, joka ohjaisi välttämään tyydyttyneitä rasvoja (HS 13.3.2010). Yle Radio 1:n Ykkösaamu puolestaan kertoi 12.1.2010 lääketieteen Matti Äyräpää-palkinnon saaneen Jorma Viikarin puoltaneen palkitsemistilaisuudessaan lääkäripäivillä 11.1.2010 lasten ja nuorten kolesterolia alentavan statiinilääkityksen lisäämistä, vaikka oikeanlaisella ravinnolla saataisiin aikaan sama tulos, jos kolesterolia nyt ylipäätään tarvitsee keinotekoisesti alentaa. Myös suomalaisen lääkärikunnan keskuudesta on alkanut kuulua säröääniä. Siviiliammatiltaan lääkärinä toimiva Raahen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pyry-Pekka Suonsivu esitti 22.2.2010 aloitteessaan siirtymistä voin käyttöön kaupungin ruokahuollossa. Suonsivun mukaan voin terveellisyyttä tukee muun muassa ruotsalaisessa Lundin yliopistossa 5.2.2010 julkaistu tutkimus, jonka mukaan voi nostaa veren rasva-arvoja vähemmän kuin yleisesti terveellisinä pidetyt oliiviöljy, rypsiöljy tai pellavaöljy.
Onko kolesteroli siis sydän- ja verisuonitautien riskitekijä kuten väitetään? Kaiken yllä mainitun uskoisi riittävän horjuttamaan tätä yleistä käsitystä ja samalla horjuu myös väite tyydyttyneen rasvan syönnin epäterveellisyydestä.
Loppujen lopuksi kyse on siitä, onko länsimainen ihminen ja tiedeyhteisö siinä sivussa valmis luopumaan muutaman vuosisadan ikäisestä kaikkivoipaisuuden kuvitelmastaan ja hyväksymään itsensä osana luontoa ja evoluutiota. Elimistömme on pohjimmiltaan edelleen metsästäjä-kalastajan elimistö, joka on sekä sopeutunut että jalostunut käyttämään pääasiallisina ravinnonlähteinään kalaa ja riistaa. Ja, vaikka evoluution taakasta vapautuminen olisi poliittisesti kuinka kätevää tai hyödyllistä, tulee se säilymään tärkeänä osana meitä vielä kymmeniä tuhansia vuosia – ellei sitten luonto itse päätä toisin.
Heikki Kolehmainen
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20101008?itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_RVDocSum&ordinalpos=5
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19818281?itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_RVDocSum&ordinalpos=24
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19219420?itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_RVDocSum&ordinalpos=10
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19099589?itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_RVDocSum&ordinalpos=11
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17447017?itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_RVDocSum&ordinalpos=17
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=5160/type=1
http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_2004/5-6_2004/tyypin_2_diabeetikkojen_terveydenhoitokustannukset_rajahtavat/
http://content.nejm.org/cgi/content/full/362/6/485
http://www.ajcn.org/cgi/content/abstract/ajcn.2009.27725v1?maxtoshow=&HITS=10&hits=10&RESULTFORMAT=&fulltext=chd+cvd&searchid=1&FIRSTINDEX=0&sortspec=relevance&resourcetype=HWCIT
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20071648
http://www.tekniikkatalous.fi/kemia/article374878.ece
http://www.dagensmedicin.se/debatt/livsmedelsverket-bor-omedelbart-sluta-med-kostrad-till-allmanheten/
http://www.svd.se/opinion/brannpunkt/ar-kolesterol-en-riskfaktor_3201249.svd
http://www.raahenseutu.fi/cs/Satellite/Uutiset/1194637244615/artikkeli/laakari+maarasi+voita.html
http://www.lu.se/o.o.i.s?id=15111&news_item=4467
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)