2.4.2012 Syrjäytymisen estäminen psykologian näkökulmasta

Kehityspsykologian professori Timo Ahonen ja kliinisen neuropsykologian emeritaprofessori Marit Korkman, joka menehtyi pian kirjoituksen julkaisemisen jälkeen, kirjoittivat erinomaisen artikkelin eilisen Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalle erilaisten oppimisvaikeuksien yhteydestä syrjäytymiseen. Syrjäytymistä ennakoivan kehityksen taustalla on oppimisvaikeuksien vaikutus oppiaan itsetuntoon ja motivaatioon, joka ajaa oppilaan omaksumaan avuttoman asenteen, jossa koulu ei ole häntä varten. Professorit kirjoittavat myös jo varhaislapsuudessa havaittavissa olevista oppimisvalmiuksiin liittyvistä puutteista, joihin voitasiin puuttua neuvolajärjestelmämme avulla, mikäli neuro- ja kehityspsykologian resurssit olisvat käytettävissä. Lopuksi he totesivat, että oppimisen tukemiseen suunnatut varat tuottavat moninkertaisesti, mikäli ne kohdistetaan varhaislapsuuteen ja koulun ensimmäisiin vuosiin myöhempien vaiheiden sijaan. Ihmismielen tutkimus on maailman kärkeä Suomessa ja olisi erittäin ilahduttavaa, mikäli tätä osaamista ryhdyttäisiin käyttämään yhteiskunnallisten ongelmien kuten syrjäytymisen ja sitä ennakoivien oppimisvaikuksien ratkaisuun. En suinkaan väheksy sosiaalitieteitä, mutta sosiaalisektorin ja lääketieteen välisessä yhteistyössä olisi varmasti kehittämisen paikka, vaikka ovatkin saman ministeriön alaisia hallinnonaloja. Kunnissa näin ei kuitenkaan välttämättä ole ja kuntasektorilla tunnistetaan vanhastaan eri hallinnon alojen välinen kilpailu, vaikka valtion hallinnossakin se osataan kuten sosiaali- ja opetusviranomaisten hännänveto liittyen päivähoidon hallinnointiin. Maalaisjärjellä voisi kuvitella, että jatkuvuudesta olisi hyötyä eli siitä, että lapsen kehityksestä huolehtisi sama viranomainen lapsuudesta aikuisuuden kynnykselle asti, mutta poliittinen järki ei ole samaa mieltä. Toisaalta jokin aika sitten saman lääketieteen alan, psykiatrian, sisällä vastustettiin kiihkeään sävyyn lapsi- ja nuorisopsykiatrian koulutuksen yhdistämistä ikäänkuin tässäkin hoidon kohde, nuori ihminen jossain mystisessä vaiheessa vaihtuisi joksikin toiseksi. Ei mene minun järkeeni. Julkistu Helsingin Sanomissa