7.10.2011 Kolme yksittäistapausta kuukauden ajalta? 7.10.2011

”Riihimäen Hämeenkadulla viiden nuoren miehen porukka käveli vastaan kahta kolmekymppistä miestä. Poliisin mukaan nuorilla miehillä oli ilmeisesti aggressioalkoholia päässään, kun ilman syytä aloittivat ennestään tuntemattomien kolmekymppisten hakkaamisen. Miehiä myös potkittiin.” (US 12.9.2011) ”Seurakuntakeskuksen pihassa juopotellut nuori potki ja hakkasi 63-vuotiaan sairaalaan Hartolassa. Poika oli kimpaantunut, kun paikalle osunut mies oli käynyt huomauttamassa, ettei paikka ole sovelias alkoholin nauttimiseen.” (HS 5.9.2011) ”Oluen juonnista huomauttanut mies hakattiin metrossa. Parikymppiset pahoinpitelijät olivat suivaantuneet miehen huomautettua heitä oluen juonnista ja tupakan poltosta metrossa. He hyökkäsivät vuonna 1967 syntyneen miehen kimppuun ja potkivat miestä päähän useita kertoja.” (IL 10.8.2011) Kaikkien yllämainittujen väkivaltatapausten takana on alkoholin avustama häiriökäyttäytyminen, jonka apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri (HS 11.9.2011) kehottaa – oman esimerkkinsä mukaisesti – laittamaan kuriin ”topakasti käskemisellä”. Siinä kuitenkin näyttäisi olevan melkoinen riski päätyä väkivallan uhriksi. Nykypäivän numeron 34 mukaan 60 % helsinkiläisistä pelkää kulkea kaupungilla pimeällä – ja ilmeisesti syystä. Suomessa ja enenevässä määrin muissakin länsimaisissa yhteiskunnissa on tullut hyväksytyksi käyttää alkoholia missä, milloin ja miten paljon tahansa. Samalla on alistuttu alkoholin käytön aiheuttamien häiriöiden ja rikosten taloudellisiin ja inhimillisiin kustannuksiin. Sosiaalisena seurauksena nykyisen kaltainen öykkäröinti johtaa vääjäämättä sivistyneistön hakeutuminen omille eristetyille alueilleen mm. suojellakseen lapsiaan huonoilta vaikutteilta, mutta myös välttyäkseen kohtaamasta milloin mistäkin ilmaantuvaa aggressiivista ja typerää humalaista. Ilmiössä ei siis ole kyse maahanmuuttajien vaan käytökseltään alkeellisen ja uhkaavan kantaväestön karttamisesta. Aina silloin tällöin joku sosiaalisektorin sisäpiiriläinen kyllästyy poliittisesti korrektiin näkemykseen uhreista ja huonoista lähtökohdista” ja kertoo julkisuudessa todellisen mielipiteensä riittävien sanktioiden, seurannan ja kurin merkityksestä. Valitettavasti nämä mielipiteet hautautuvat nopeasti virkaetuuksistaan kiinnipitävien vastalauseiden vyöryyn – niiden, joille kuri on kirosana ja rangaistusten vastustus leipäpuu. Syyllisten etsinnässä kannattaa muistaa, ettei kukaan pakota tai painosta ketään kaatamaan viinaa kurkkuunsa – jokainen juoppo tekee sen itse ja omin avuin. Häiriökäytöksessä ei ole kyse vain huono-osaisuudesta, kuten poliisi asiaa tutkittaessa on havainnut, vaan myös häiriökäyttäytymisen mahdollistavasta tilanteesta ja sen sallivasta kulttuurista. Ilkivalta ja väkivalta edellyttävät yllykkeen lisäksi aina tilaisuutta ja lähes aina harkinnan sumentavaa päihtymystä. Se, mitä pitäisi tehdä, ei ole uusi tai tuntematon taikatemppu. Yhdysvalloissa on tehokkaaksi todettu ns. nolla-toleranssi, jossa poliisin resursseja, valvontaa ja näkyvyyttä lisäämällä ja puuttumiskynnystä alentamalla häiriökäyttäytyminen marginalisoidaan, ajetaan nurkkaan eli luodaan kannustin olla käyttäytymättä huonosti. Humalatila ei olisi niin yleinen osasyy rikoksissa ja onnettomuuksissa, mikäli humalassa julkisella paikalla toikkarointi ei olisi enää hyväksyttävää ja sallittua – kuten Suomessa asuva ulkomaalainen asian ilmaisi: ”Miksi teillä on karnevaali joka viikonloppu?” Aivan kuten naisilla täytyy olla oikeus pukeutua kauniisti ja viettelevästi kokematta seksuaalista uhkaa, on avoin ja vapaa yhteiskuntamme oikeutettu puolustamaan arkeaan humalaisten melu-, ilkivalta- ja väkivaltaterrorismia vastaan ja julkishallinnon on tämä tehtävä hoidettava, jotta kansalaiset eivät ottaisi oikeutta omiin käsiinsä turvallisuutensa takaamiseksi. EVA:n vuoden 2011 kansallisen arvo- ja asennetutkimuksessa olleen kyselyväittämän: ”Maamme kaipaa vahvoja johtajia, jotka kykenevät palauttamaan yhteiskuntaamme kurin ja järjestyksen sekä oikeiden arvojen kunnioituksen” hyväksyy tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa (63 %) ja torjuu vain neljännes (23 %). Eva jatkaa: ”Lähes räikeän populistiseksi formuloidun väittämän vuosikymmenestä toiseen laajana pysyvää hyväksyntää voi pitää jossain määrin erikoisena ilmiönä. Vahvojen johtajien toimeenpaneman kurinpalautuksen kannalla ovat etenkin ikääntyneimmät ja vähemmän koulutetut vastaajat. Akateemisesti koulutetut ja opiskelijat ottavat etäisyyttä ajatukseen, mutta heistäkin useampi hyväksyy kuin torjuu väittämän.”. Voimakkaan johtajansa innostamana Italian mustapaidat ja Saksan ruskeapaidat intoutuivat 20-luvulla oma-aloitteisesti ”palauttamaan järjestystä kaikkialle levinneen rappion ja mädännäisyyden keskelle”. Sitäkö odotamme? Julkaistu Nykypäivässä 7.10.2011