14.4.2012 Taiteilijat ja politiikka 14.4.2012

Olin taannoin kuuntelemassa suomalaisen eturivin säveltäjän luentoa säveltämistyöstä. Luennon aluksi säveltäjä kertoi helsinkiläisen kaupunginvaltuutetun kommentoineen vielä 2000-luvulla säveltäjän uutta teosta suurin piirtein ”kaoottiseksi sekasotkuksi, jolla ei ollut mitään tekemistä musiikin kanssa”. Hetkeä aikaisemmin oli paikailla ollut tilaisuuden vetäjä kertonut säveltäjää esitellessään, että tämä oli uransa aikana ollut ”myös aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija”. EVA:n Matti Apunen kirjoitti lehdistön kritiikittömyydestä kulttuurivaikuttajien sanomisia kohtaan viime tiistaina (10.4) ja Karri Miettinen eli Paleface vastasi hänelle tämän pävän Hesarissa, tosin puuttumatta mitenkään Apusen kirjoituksen aiheeseen eli median toimintaan. Oli sitten mitä mieltä tahansa Apusen ja Palefacen mielipiteistä, tärkeintä ”kohussa” on, että mediassa kuuluisivat kaikenlaiset mielipiteet tässä melko yksitotisessa maassamme. Olisi myös hyvä havahtua siihen tosiasiaan, että media pitää esillä sitä, mitä yleisö haluaa ostaa ja siinä sivussa myy omaa palveluaan. Näin Palefacekin saama julkisuus on osittain markkinavoimien ansiota, jota ei ”tasapuolisuusvirastolta” mahdollisesti heltiäisi. Kaikillla meillä on oikeus mielipiteisiimme ja niiden julkiseen ilmaisemiseen. Kokonaan toinen asia on, ovatko taiteilijat yhteiskuntakritiikissään asiantuntevampia kuin tuo alussa nimettömänä esiintynyt kaupunginvaltuutettu musiikkikritiikissään. Moraali ei liity tunteisiin vaan järkeen.